EtusivuAjankohtaista Hae kursseille Tilaa esitteitä Yhteystiedot

Sofia

Olen Sofia, lukion toista luokkaa käyvä tyttö Helsingistä. Innostun helposti ja rakastan tutkimista. Lista mielenkiinnonkohteistani alkaa kohta olla yhtä pitkä kuin se kuuluisa nälkävuosi, mutta esimerkkeinä mainittakoon amerikkalainen nykykirjallisuus, sarjakuvat, tähtitiede, filosofia ja vieraat kielet. Vapaa-aikani jaan koulutyön, kuvataiteen ja ystävieni kanssa.

Kirjoitan ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä sekä elämästä yleensä omasta näkökulmastani, toisinaan myös sillä toisella kotimaisella eli på svenska. Maailma on loppumattoman yllätyksellinen, pienten ja vähän suurempien kiehtovien asioiden aarreaitta meille uteliaille ja pyrin myös blogissani tuomaan sitä esille.

Kesälukioseuran blogit

Tammikuu 2015

Tanssin pyörteissä

Miten yhteen koulupäivään on mahdollista saada kulutettua enemmän rahaa kuin koko lukioajan oppikirjoihin? Miten urheiluhallista tehdään juhlapaikka? Voiko pyöriä ympäri kahdeksan kertaa peräkkäin kaatumatta? Vastauksen tähän kaikkeen tarjoaa suomalaisen lukioperinteen erikoisuus, nimittäin vanhojen päivä sekä siihen itseoikeutetusti nykypäivänä kuuluvat vanhojen tanssit.

Koulun vanhimmat tanssivat muuallakin maailmassa omissa juhlissaan, mutta suomalaiseen perinteeseen on viime vuosina vaikuttanut eniten rapakon takaa tuleva esimerkki: jos muutama vuosikymmen sitten vanhoihin kirjaimellisesti pukeuduttiin ”vanhoiksi” vanhoine vaatteineen, on nykyään yhdysvaltalaisesta prom-perinteestä ammentava gaalatunnelma tavanomaisempi näky itse tanssiaisissa.

Vanhojen päivänä on Suomessa tanssittu luultavasti 1900-luvun alkupuolelta, jolloin Helsingin Normaalilyseossa pantiin ensimmäisen kerran jalalla koreasti. 1970–80 -luvuilla vanhojentanssit alkoivat löytyä lähes joka lukion opetussuunnitelmasta, ja tänä päivänä tuo yksi ainokainen helmikuun päivä lienee joillekin yksi lukion odotetuimmista ennen valkolakin saamista. Koulun vanhimmat tanssivat muuallakin maailmassa omissa juhlissaan, mutta suomalaiseen perinteeseen on viime vuosina vaikuttanut eniten rapakon takaa tuleva esimerkki: jos muutama vuosikymmen sitten vanhoihin kirjaimellisesti pukeuduttiin ”vanhoiksi” vanhoine vaatteineen, on nykyään yhdysvaltalaisesta prom-perinteestä ammentava gaalatunnelma tavanomaisempi näky itse tanssiaisissa. Suomalaisiin tapoihin kuuluvat 10–15 salonkitanssin opettelu ja niiden esittäminen eivät kuitenkaan kuulu ohjelmaan kovinkaan monessa maassa, vaan meno saattaa olla huomattavasti vapaamuotoisempaa seurustelua ja tanssimista.

Vanhojen päivän ympärille on Suomessa rakennettu jonkin verran bisnestäkin, kun ainakin Helsingissä on mahdollista osallistua virallisille vanhojen jatkoille, ja niin mekkoliikkeille kuin pukuvuokraamoille vanhojen tanssit merkitsevät suurta asiakaspiikkiä kysynnässä. Monen koulun tapoihin kuuluu myös erityisen vanhojen illallisen järjestäminen ravintolassa, joka puolestaan jälleen kasvattaa yksittäisen osallistujan kulupottia. Tytöillä varustautuminen tansseihin saattaa alkaa jo kauan ennen varsinaista H-hetkeä: mekot saatetaan hankkia jo kesällä, kampaajat ja meikit varataan kuukausia etukäteen. Prinsessapäivää on saatettu odottaa jännityksellä jo siitä asti, kun ensimmäisen kerran pääsi alakoululaisena katsomaan viereisen lukion tansseja.  Pojille frakin tai puvun hankkiminen ja erityisesti frakin ollessa kyseessä sen menestyksekäs päälle saaminen ovat useinmiten se suurin vaivannäkö pukeutumisen osalta. Halvimmalla ja vaivattomimmin vaaterumbasta pääsee vuokraamalla tai lainaamalla juhlavaatteet, ja varsinkin käytettyjen vanhojentanssimekkojen myyminen tanssien jälkeen on yleistä.

Monessa lukiossa tyttöjen osuus on suurempi kuin poikien. Itsekin tyttövaltaisessa lukiossa opiskelevana jouduin jo ykkösluokan puolella vedetyksi mukaan suoraan Avarasta luonnosta napattuun parinetsintäspektaakkeliin, jossa pyrkimys on enemmän tai vähemmän vaivihkaa päästä selvyyteen siitä, kuka oman ikäluokan miessukupuolen edustajista saattaisi olla vielä vapaana tai ketä uudenuutukaisista ykköspojista kehtaa mennä pyytämään parikseen. Kaikki Kuitenkin alun perin kyse on ollut itse juhlapäivästä, eikä niinkään kauneimmista vaatteista tai edustavimmasta parista. mahdolliset poikaystävät, kaverin isoveljet, serkut ja vanhempien tuttujen pojat on värvätty mukaan usein täydentäen vielä toisesta lukiosta lainatuilla kavaljeereilla. Päinvastaista asetelmaa olen eräässä yhteiskoulussa nähnyt, jossa puolestaan tyttöjä aina peruskoulun viimeiseltä luokalta alkaen pääsi tanssimaan vanhoihin. Tanssiminen tuntuu olevan suorastaan kunnia-asia, vaikkei siitä välttämättä edes nauttisi. Oletusarvo tuntuu olevan, ettei miksikään vanhaksi edes tule, jollei tanssi.  Kuitenkin alun perin kyse on ollut itse juhlapäivästä, eikä niinkään kauneimmista vaatteista tai edustavimmasta parista. Loppupeleissä ”vanhoja” eletään vain yhden, joskus kahden päivän ajan: päivän syvin merkitys, symbolinen vallanvaihto abiturienteilta kakkosille tapahtuu siinä vastakohtien melskeessä, joka syntyy abirekkojen loitontuvista perävaloista ja satiinin kahinasta liikuntasalissa.