”Olen kongolainen, mutta vanhempani muuttivat sodan takia Kongosta Ruandaan, kun olin pieni. Asuimme Ruandassa pakolaisleirillä 15 vuotta, koko lapsuuteni. Elämä leirillä oli vaikeaa. Lapsille oli kuitenkin leirialueella oma koulu, jossa saimme opetusta englanniksi ja ranskaksi. Kotikieleni on ruanda.

Monet koulun opettajista olivat itsekin tulleet leirille pakolaisena. Muistan erityisesti kongolaisen kemian opettajani kahdeksannella luokalla. Hän oli todella hyvä opettaja, ja hänen ansiostaan kiinnostuin kemiasta.

Sain hyviä numeroita, ja yläkoulun päätyttyä läpäisin lukion pääsykokeen. Perheelläni ei kuitenkaan ollut varaa lähettää minua leirin ulkopuolella olevaan sisäoppilaitokseen, joten jatkoin opintojani leirin lähellä olevassa lukiossa. Opintoni keskeytyivät ensimmäisenä lukuvuonna, kun muutimme Suomeen.

Suomessa olisin halunnut heti jatkaa opintojani lukiossa, mutta kielen takia se ei ollut mahdollista. Opiskelin suomen kieltä kursseilla, mutta kielitaitoni ei kehittynyt, sillä viihdyin omissa oloissani ja virheiden pelossa olin vähän arka puhumaan. Haaveilin silti edelleen lukio-opintojen jatkamisesta. Lopulta pääsin siirtymään Tampereelle lukioon valmistavaan opetukseen ja sieltä vuonna 2015 Seinäjoen lukioon.

Lukion alussa kielitaitoni oli edelleen niin heikko, että en aina ymmärtänyt, mitä opettaja opetti. Tukea olisi ollut tarjolla, mutta en halunnut erityiskohtelua kielen takia. Koulun jälkeen menin kirjastoon ja opiskelin itsenäisesti tunnilla käydyt asiat sanakirjaa apuna käyttäen.

Lukuaineet, kuten historia ja filosofia, olivat minulle hankalia, mutta luonnontieteissä pärjäsin hyvin, sillä niissä ei vaadita samanlaista kielitaitoa.

Lukion opinto-ohjaajan kanssa keskustelin paljon tulevaisuudesta. Hän sanoi, että jos haluan jatkaa kemian opintoja yliopistossa, minun kannattaa harkita Lappeenrantaa tai Helsinkiä. Hän arveli, että voisin viihtyä Lappeenrannassa, koska se on pienempi paikka ja siellä on rauhallista.

Kun kerroin kavereille, että olen kiinnostunut kemiasta ja haluaisin jatkaa kemian opiskelua yliopistossa, kaikki vaan nauroivat minulle. He olivat sitä mieltä, että suomen kielen taitoni ei riittäisi edes lukiosta läpi pääsyyn. Perheeni kuitenkin tuki minua.

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2018, ja samana keväänä pääsin pääsykokeen ja ylioppilastodistuksen arvosanojen yhteispisteillä sisään Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon.

Nyt opiskelen toista vuotta kemiantekniikkaa, ja tämä tuntuu omalta alalta. Olen viihtynyt Lappeenrannassa hyvin. Vapaa-ajalla käyn muiden opiskelijoiden kanssa pelaamassa futsalia, korista ja sulkista. Tiedän, että suomen kielen taito kehittyy parhaiten puhumalla, mutta opiskelijoiden illanvietot eivät oikein ole minun juttuni, sillä en itse käytä alkoholia.

Olen hakenut kesätöitä sellu- ja paperitehtaan tuotantopuolelta. Viime kesänä olin tehtaalla siivoustöissä ja huolehdin esimerkiksi laitteiden puhdistamisesta. Nyt toivoisin pääseväni tekemään kemiantekniikkaan liittyviä asioita.

Tulevaisuudessa minua kiinnostaa kemianteollisuudessa ja laboratoriossa työskenteleminen. Ehkä joskus tulevaisuudessa voisin myös perustaa yrityksen Ruandassa. Ruanda on kehittyvä maa ja siellä on paljon mahdollisuuksia.”