”Tulin Suomeen pakolaisena sisällissodan takia. Ensimmäiset vuodet Suomessa olivat tosi vaikeita. Olin ujo puhumaan, enkä uskaltanut lähestyä ihmisiä. Kävin peruskoulua, mutta suomalaisten kavereiden saaminen oli vaikeaa. Olin yksin joka välitunnilla ja myös vapaa-ajalla. Tykkään lukemisesta, joten kävin usein kirjastossa ja luin joka päivä pari tuntia.

Kun olin ollut Suomessa kolme vuotta, aloitin tanssiharrastuksen. Harrastukseni ja perustamani Burman Nuoret -yhdistyksen kautta sain rohkeutta ja lopulta myös suomalaisia kavereita, joiden kanssa pääsin puhumaan enemmän suomea.

Olen taistellut valtavien ongelmien kanssa ja tehnyt paljon töitä päästäkseni sisään tähän yhteiskuntaan. On olemassa tosi hyviä suomalaisia, joilta olen saanut paljon apua, mutta olen kokenut myös loukkaavaa käytöstä. Minua ei ole kuunneltu ja sanomisiani ei ole uskottu.

Työpaikan löytäminen tai edes haastatteluun pääsy ei ole helppoa maahanmuuttajana. En ole kuitenkaan antanut periksi, vaan lähdin opiskelemaan minua kiinnostavia aloja, joilla voisin saada helposti töitä.

Minulla on useampia ammattitutkintoja, mutta nykyään olen pelkästään autokoulussa opettajana. Minusta on hyvä, että on vaihtoehtoja. Olen toiminut asioimistulkkina sekä tehnyt lähihoitajan ja hierojan töitä. Lisäksi olen ollut leireillä ohjaajana ja työskennellyt maahanmuuttajien kotouttamisprojektissa. En halua jäädä yhteen paikkaan, siksi opiskelen niin monta ammattia kuin pystyn. Tällä hetkellä opiskelen ajo-opettajan työni ohella iltaisin parturi-kampaajaksi.

Työ merkitsee minulle aika paljon, se on iso osa elämääni. Olen ylpeä siitä, että minulla on töitä, ja haluan elää omilla tuloillani. En myöskään halua olla vain kotona, vaan tykkään siitä, että on tekemistä.

Liikenneopettajan työssä parasta on se, että saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja että saan opettaa. Opettaminen on minun juttuni, ja haaveilen siitä, että jonain päivänä olisin vielä luokan- tai kielenopettaja. Kasvatusalan koulutusten VAKAVA-pääsykoe on aika vaikea, joten en ole vielä päässyt tavoitteisiini.

Myös kielitaito on ollut esteenä, koska aina kun haen koulutukseen, kieli on ykkösasia. En aio kuitenkaan luovuttaa.

Tulevaisuudessa minua kiinnostaa myös oman yrityksen perustaminen. Se voisi olla esimerkiksi hyvinvointikeskus.”