”Perheessäni on aina arvostettu opiskelua. Isäni joutui jättämään oman työnsä ja asemansa taakseen lähtiessämme pakoon Irakista. Hän toivoi parempaa tulevaisuutta minulle ja veljilleni ja yritti jo varhain saada meidät ymmärtämään, että opiskelu on tärkeää ja siitä on hyötyä itselle.

Olin 15-vuotias, kun tulimme Suomeen. Aloitin heti valmistavalla luokalla, jossa opiskelin suomen kieltä ja muita peruskoulun oppiaineita. Kun olin käynyt puoli vuotta valmistavaa luokkaa, pääsin siirtymään peruskouluun. Koulussa minua ohjattiin menemään seitsemännelle luokalle, jotta kielitaitoni vahvistuisi ja sopeutuisin suomalaiseen yhteiskuntaan. Halusin kuitenkin oman ikäisteni seuraan ja pääsinkin lopulta yhdeksännelle luokalle.

Yhdeksännen luokan lopussa kohtasin jälleen haasteen. Olin haaveillut lentäjän ja insinöörin ammateista ja tiesin, että niihin vaadittiin lukiokoulutus. Opettajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että en pärjäisi lukiossa ja että minun olisi parempi mennä ammattikouluun. Pidimme palaverin, jossa oli luokanvalvojani, opinto-ohjaaja, minä ja isäni. Lopulta päädyttiin siihen, että menen lukioon ja kokeilen, pärjäänkö siellä, ja mikäli en pärjää, niin siirryn sitten ammattikouluun.

Suoriuduin lukiosta erinomaisesti ja kirjoitin kuusi ainetta hyvin arvosanoin. Lakkiaiset olivat mahtava hetki. Silloin tunsin itseni arvokkaaksi Suomessa. Näin miten suomalaiset katsoivat minua lakki päässä. Suomalaiset arvostivat sitä, että maahanmuuttajanuori kirjoittaa ylioppilaaksi ja pääsee uralla eteenpäin. Näin sen ihmisten kasvoista, ja se oli minulle tärkeää.

Lukiossa opinto-ohjaaja kannusti minua hakemaan yliopistoon. Yliopiston ovet eivät ensimmäisellä yrittämällä auenneet, mutta pääsin sen sijaan opiskelemaan kone- ja tuotantotekniikkaa ammattikorkeakouluun. Myöhemmin hain teknilliseen korkeakouluun, ja tulin valituksi Ouluun. En kuitenkaan siinä vaiheessa halunnut muuttaa niin kauas perheestäni, joten päätin suorittaa ammattikorkeakoulussa aloittamani opinnot loppuun.

Työharjoittelun ja opinnäytetyön kautta pääsin kiinni työelämään, ja tällä hetkellä toimin projekti-insinöörinä. Työni sisältää erilaisten teollisuuskoneiden käyttöohjeiden laadintaa, kääntämistä ja muokkaamista. Lisäksi laadin ja ylläpidän piirustuksia, vaatimustenmukaisuusvakuutuksia ja muita dokumentteja. Työ on tärkeä osa elämääni. Hyvän toimeentulon lisäksi se antaa minulle tunteen siitä, että olen arvokas.

Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat aina tukeneet minua. Myös positiivinen asenteeni ja haluni menestyä ovat auttaneet minua eteenpäin. Uskon siihen, että kun olen itse kunnollinen ja ystävällinen, vaikutan aina positiiviselta ja annan hyvän kuvan itsestäni, niin se yleensä heijastuu takaisin itselleni hyvänä.”