En osaa sanoa, eos. Näin vastasi yllättävän moni toisella asteella opiskelevan nuoren vanhempi heille esitettyihin kysymyksiin nuoren opintoihin ja oppilaitoksen toimintaan liittyen. Lukiossa ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevien nuorten vanhemmat kaipaavatkin kipeästi lisää tietoa voidakseen tukea nuorta paremmin kotona.
Suomen Vanhempainliiton ja Förbundet Hem och Skolan tekemässä Vanhempien barometrissa selvitettiin vanhempien näkemyksiä nuorten koulunkäynnistä, kodin ja oppilaitoksen välisestä yhteistyöstä sekä vanhemmuudesta. Kyselyyn vastasi 7168 vanhempaa.
Vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa opintojen rakenteesta, opiskeluhuollosta, oppimisen ja opiskelun tuesta sekä oman nuoren opintojen etenemisestä. He toivoivat myös enemmän vanhempainiltoja ja mahdollisuuksia tulla kuulluksi nuoren opintoihin liittyvissä huolenaiheissa. Etenkin lukiolaisten vanhemmat olivat huolissaan nuorten uupumuksesta ja sosiaalisista suhteista. Heitä kiinnostaa, onko nuori löytänyt koulusta ystäviä ja miten nuoret toimivat osana ryhmää.
Nuoren itsenäistymistä tuetaan maassamme vahvasti ja varhain. Hyvässä tarkoituksessa on myös kääntöpuolensa. Kaikki nuoret eivät ole peruskoulun jälkeen valmiita kantamaan vastuuta opinnoistaan ja elämästään. Siksi vanhempia ei tulisi jättää sivustakatsojan rooliin, vaan heidät tulisi pitää aktiivisesti mukana nuoren kouluarjessa myös toisella asteella. Vain ymmärtämällä riittävästi opiskelun taustoja ja tavoitteita vanhempi voi aidosti keskustella niistä nuoren kanssa kotona.
Kyselyyn vastanneiden vanhempien näkemysten perusteella on helppo huomata, kuinka olennainen tekijä kodin ja oppilaitoksen välisessä yhteistyössä on ajantasainen tieto sekä toimiva viestintä. Usein vanhempiin ollaan oppilaitoksen suunnalta yhteydessä vasta, kun on syytä erityiseen huoleen. Hankalien asioiden käsitteleminen ja nuoren tukeminen olisi kuitenkin helpompaa, jos keskusteluyhteys rakennettaisiin myönteiselle pohjalle heti opintojen alussa. Kukaan osapuolista ei halua sukeltaa yllätettynä suoraan syvään päätyyn.
Oppilaitoksissa on myös hyvä muistaa, että vanhemmilla on lakisääteinen vastuu huolehtia alaikäisen lapsensa opintojen suorittamisesta siihen saakka, kun nuori täyttää 18 vuotta. Vanhempien on vaikea valvoa lapsen koulunkäyntiä, jos he eivät saa ajoissa tietoa esimerkiksi nuoren toistuvista poissaoloista tai suorittamatta jääneistä opinnoista. Myös oppilaitoksilta voi jäädä nuoren edistymisen kannalta tärkeää tietoa pimentoon, jos vanhemmat eivät tiedä, miten ja keneen heidän tulisi olla yhteydessä, kun huoli nuoresta kotona herää.
Nuorten uupumus ja kuormittuneisuus ovat keikkuneet uutisissa jo pitkään. Aikaa ei ole hukattavaksi, jos haluamme, että heistä kasvaa pärjääviä, itsenäisiä ja hyvinvoivia nuoria aikuisia. Kaikki tukitoimet on otettava käyttöön, niiden joukossa aktiivinen yhteistyö kodin ja oppilaitoksen aikuisten kesken.
Leena Herlevi-Valtonen
Viestinnän asiantuntija, Suomen Vanhempainliitto