Kun puhumme unelmista, puhumme toivosta.
Niistä näkymättömistä voimista, jotka kantavat meitä eteenpäin silloinkin,
kun ympärillä näyttää pysähtyneeltä.
Unelma on jokaisen lapsen ja nuoren oikeus.
Se ei ole ylellisyys, ei etuoikeus, vaan osa ihmisarvoa.
Se on myös yksi vahvimmista tavoista toteuttaa lasten oikeuksien perusajatusta:
että jokainen lapsi ja nuori saa kasvaa turvassa, tulla kuulluksi, nähdyksi –
ja ennen kaikkea tulla omaksi itseksi.
Mutta kaikilla tytöillä ei ole ympäristöä, jossa unelma saa kasvaa.
Siksi haluan tänään, Lapsen oikeuksien päivänä, pysähtyä pohtimaan:
Mitä tapahtuu, kun unelma syntyy paikassa, jossa sitä ei vielä uskalleta sanoa ääneen?
Kahden maailman välissä – tytön matka omaan ääneen
Monelle maahanmuuttajataustaiselle tytölle unelmointi ei ole pelkkää tulevaisuuden suunnittelua.
Se on tasapainoilua kahden kulttuurin, kahden maailman ja joskus kahden eri todellisuuden välillä.
Toisessa maailmassa on yhteisö, joka kantaa mukanaan omia arvojaan ja pelkojaan.
Toisessa maailmassa on Suomi – maa, jossa tytöllä on oikeus unelmoida vapaasti,
mutta jossa hänen on vielä etsittävä paikkaansa.
Tyttöjen omat unelmat eivät usein ole vain heidän omiaan.
Niitä muokkaavat katseet, lauseet, odotukset.
Joskus ne tuntuvat näkymättömiltä kahleilta, jotka estävät astumasta eteenpäin.
Kun yhteisön ääni on vahva ja oma ääni vielä hiljainen
Monet tytöt kasvavat yhteisöissä, joissa elämän reitti on piirretty valmiiksi.
Missä “hyvän tytön” rooli tarkoittaa hiljaisuutta, tottelevaisuutta ja uhrautumista.
Mutta mitä tapahtuu, kun sydän kuiskaa jotakin muuta?
Kun tyttö haluaisi opiskella alaa, jota kukaan ei ymmärrä?
Tai muuttaa toiseen kaupunkiin toteuttamaan itseään?
Tyttö saattaa tuntea, että jokainen askel omien unelmien suuntaan
on askel poispäin perheestä ja perinteistä.
Se on raskas taakka nuoren harteille – taakka, jota yksikään lapsi ei saisi kantaa yksin.
Ja silti juuri nämä tytöt kantavat mukanaan valtavaa rohkeutta.
Oma tarina – miten unelma voi muuttaa kaiken
Tiedän omasta kokemuksesta, miltä tuntuu kulkea vastavirtaan.
Halusin tulla opettajaksi – unelma, jota yhteisöni ei ymmärtänyt.
Kun lähdin opiskelemaan toiseen kaupunkiin, siitä tuli häpeä.
Minusta tuli varoitus, muistutus: tältä näyttää, kun tyttö rikkoo rajoja.
Olin nuori, yksin ja täynnä epävarmuutta.
Mutta pieni ääni sisälläni toisti:
Jatka. Älä pysähdy. Unelmallasi on vielä merkitys.
Valmistuin opettajaksi.
Päädyin tekemään projektia maahanmuuttajataustaisten tyttöjen kanssa.
Työmme sai huomiota – myös yhteisöni huomion.
Yhtäkkiä sama yhteisö, joka oli joskus hävennyt, alkoi olla ylpeä.
Ja kun äitini eräänä päivänä katsoi minua silmiin ja hymyili,
tunsin – vuosien jälkeen – että unelma oli ollut kaiken arvoinen.
Ymmärsin silloin:
rohkeus ei palkitse heti, mutta se voi muuttaa kokonaisen yhteisön.
Se on myös jokaisen tytön oikeus.
Tyttöjen kesälukio – paikka, jossa unelmat saavat hengittää
Tätä muutosta me rakennamme Tyttöjen kesälukiossa.
Kesälukio on paikka, jossa kukaan ei määrittele, millainen tyttö saa olla.
Se on tila, jossa lasten ja nuorten oikeudet toteutuvat arjessa:
oikeus oppia, kysyä, kasvaa, unelmoida – ja tulla kuulluksi.
Kesälukiossa:
- keskustelemme ammateista ilman sukupuolirajoja
- puhumme johtajuudesta, vahvuuksista ja rohkeudesta
- muistutamme, että Suomessa laki suojelee kaikkia syrjinnältä
- puhumme omista unelmista, ei niistä, jotka yhteisö on määritellyt
- tuemme tyttöjä, jotka kantavat liian suurta vastuuta perheissään
Tyttöjen kesälukio on turvapaikka, jossa unelmat saavat hengittää.
Paikka, jossa identiteetti voi rakentua rauhassa, ilman pelkoa tai nolostumista.
Paikka, jossa tytöt muistavat, että heillä on oikeus omaan tulevaisuuteensa.
Kun suru muuttuu voimaksi
Kesälukio ei ole vain paikka ilolle – se on myös paikka surulle.
Siellä menneisyyttä ei tarvitse peittää hymyllä.
Tytöt voivat puhua menetyksestä, yksinäisyydestä, rajoista ja odotuksista.
Kun tytöt jakavat kokemuksiaan, suru muuttuu voimaksi.
Yhdessä olemme vahvempia kuin yksin.
Ja juuri siinä hetkessä alkaa kasvaa toivo.
Pieni askel, joka voi muuttaa koko elämän
Kesälukio kestää vain hetken,
mutta se voi antaa ensimmäisen kokemuksen siitä,
että joku oikeasti uskoo sinuun.
Joskus ensimmäinen “Sinä pystyt” muuttaa koko polun.
Joskus ensimmäinen ääneen lausuttu unelma
on alku uudelle elämäntarinalle.
Paikka, josta kasvaa rohkeutta
Tyttöjen kesälukio ei ole vain koulu.
Se on puutarha, jossa jokainen tyttö saa kasvaa omassa tahdissaan.
Missä jokainen nuori oppii, että hänen unelmansa ovat tärkeitä,
hänen äänensä kuuluu –
ja että hänellä on oikeus rakentaa oma tulevaisuutensa.
Kirjoittaja: Zahra Al Take, Tyttöjen kesälukion rehtori